Felician astutuksesta on nyt kolme viikkoa. Hänestä ei tietenkään näy päällepäin mitään, mutta käytös on muuttunut ja tuntuu muuttuvan kaiken aikaa. Felicia joka ei ole koskaan ollut kamalan ahne roikkuu nyt pitkin pöytiä ja hakee mitä kaikkea sieltä voisikaan löytää. Ja hakeva tietysti löytää mm. kissan ruoka katosi parempiin suihin, hetken näytti että kissasta tulisi jälkiruoka mut Feliciamaiseen tyyliin hän tyytyi nuolasemaan vaan kattia.

Tuleva rouva on myös rauhoittunut vaikka ei yleensäkään ole mikään sählä kun toiset alkaa painia tai muuten riehaantua vetäytyy Felicia kauemmas katselee ja heiluttelee häntää ennen hän on osallistunut "karkeloihin" ihan näyttää että hän on itse hyvin tietoinen kantavuudesta ja näin suojelee pentujaan.

Ja ei se vaikea ollutkaan kunhan sinne asti päästiin:-) Kaikki oli hyvin suunniteltu ja sovittu hyvissä ajoin Meitä odotti ihana poika Ruotsissa. Felician juoksua odoteltiin alkavaksi huhti toukokuussa, ennen pääsiäistä otettiin vasta-ainetesti sitten tulikin pääsiäinen ja tuli myös juoksu. Eläinlääkäri sanoi pitävänsä Felician veret jääkaapissa säilyvät kuulema paremmin kuin postissa jossa todennäköisesti olisivat viettäneet pääsiäisen. Sit ei auttamut kuin soittaa kesken pääsiäisen eläinlääkärille ja kertoa tilanne ja kieltää häntä lähettämästä verta kun tulen sen hakemaan ja itse viemään Eviraan.

Tämä meni vielä ihan suunnitelmien mukaan. Evirasta luvattiin että mahdollisesti perjantaina. Perjantai koitti ja olin matkalla Salosta kotiin (Armin lonkkakuvat) kun tämä toinen eläinlääkäri soitti ja kertoi että on jo kysellyt tulosta, mutta sitä ei sitten saatukkaan sille päivälle. Sovimme että maanantaina soitan hänelle ja sovitaan koska merkitään Felician passiin. Koitti maanantai ja soittelin eläinlääkärille vain kuullakseni että hän on joutunut sairaalaan sitten soitto Eviraan tarvitsenkin tuloksen omaan sähköpostiini, vaan eipä sitä saatu maanantainakaan. No sain iltapäivällä progestron testin tuloksen joka ei ollut vielä paljon kohonnut, eli ei homma vielä tähän kaadu.

Tiistaina leputeltiin mukamas hermoja ja odotettiin keskiviikkoa ja tulosta. Puoleen päivään mennessä jo useamman kerran sähköpostilla käyneenä en enää malttanut odotella vaan soitin Eviraan. Ystävällinen naisääni vastasi että tänään on jo tulleet tulokset, syvä huokaus aloin kesellä milloin meidän testi oikein mahtaa tulla. Olikin kuulema yksi testi vielä valmistumassa, olisiko se meidän, ei sit mitään tietoa kuulema.Viidentoista minuutin kuluttua sain soiton että kyseessä oli tosiaan Felician testi, joka sit iltapäivällä valmistu ,vasta-aineita löytyi ja matkasuunnitelmat jatku.

Eikä yhtään liian aikaisin, koska torstai iltana lähdimme matkaan. Junalla Loimaalta Turun satamaan. Olimme valmiiksi katsonut kuinka Viking Line kulkee vaan kuinka kävikään. Junassa ilmoitettiin, että Turusta Viking ei kulje vaan ne on nostettu telakalle. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin Silja Line. Pääsimme sitten matkaan Siljalla jolla ei ollut kuin muutama koira hyttiä vapaana enää. Otimme sitten sellaisen ja pääsimme laivaan. Matka jatkui jälleen. Aamulla olimme Tukholmassa ja rautatien etsiminen alkoi. Piti olla bussi kuljetus satamasta rautatielle, mutta kun kysyin kuskeilta, kaikilta sama vastaus ei rautatielle en sitten tiedä mikä se bussi oli mikä sinne rautatielle meni. Yritin ottaa taxia, mutta emme sellaista saanut menin sitten kysymään virkailijalta, että kuinka pääsen rautatieasemalle hän ystävällisesti neuvoi minulle missä menee metro ja kertoi, että sillä pääsee suoraan rautatieasemalle. Hetken oli epävarma olo, koska en ole koskaan edes Suomessa liikkunut metrolla eipä mitään reippaasti metrolle koiran ja tavaroiden kanssa. Olin jonkin aikaa istunut metrossa kun aloin huolestua, että kyllä se asema olisi jo pitänyt tulla kysyin sitten vieressä istuvalta Ruotsalaiselta joka kertoi, että minun olisi pitänyt jäädä jo kolme pysäkkiä sitten... Ei muuta kuin äkkiä ulos en sitten lähtenyt seuraavalla takaisin vaan maanpäälle ja taxi tuli käsky Suomen suunnalta. Yritin ottaa lennosta taxia, mutta he eivät meitä kyytiin ottaneet vaan näyttivät koiraa ja ajoivat ohi. Kävelin sitten pitkin Tukholmaa Felician kanssa etsien taxia joka ottaisi meidät kyytiin. Alkoi satamaan ja samaan aikaan huomasin kyltin jossa luki TAXI ensimmäinen kuski otti meidät ja vei asemalle. Tukholman rautatie oli täynnä ihmisiä. Menimme Felician kanssa katsomaan, koska seuraava juna Malmöön lähtisi ja miltä raiteelta. Juna saapui ja kysyin minne koiran kanssa menen vastaus oli lyhyt onko lippua? En sitten selvittänyt, että Ruotsissa ei voi ostaa lippua junasta. Totesin, että eikö lippua saa junasta. Taas tyly vastaus ei lippua ei matkaa. Meni jonkin aikaa, että sain itseni koottua ja etsittyä paikan josta saan lipun ostaa. Jonotus numeroni 395 edessä siis vain sata ihmistä. Lähtö 12.21 eli perillä 17.02 tai siis piti olla perillä siihen aikaan. Junaan päästyä olin helpottunut, että vihdoin suunta oli oikea. Matkaa oltiin tehty jonkin aikaa kun kuului ilmoitus, että väistämme toista junaa. Meni juna ja toinenkin me vain seisoimme paikallaan. Kuulutus juna jolla teemme matkaa on hajonnut. Kun vihdoin matka pääsi jatkumaan olimme 1½ tuntia myöhässä ei mennyt kuin hetki ja seisoimme taas... Kuulutus ongelmia. Lopulta 2 tuntia juna oli myöhässä. Pientä hermoilua millä junalla pääsen jatkamaan kun sitä piti kaksi tuntia sitten vaihtaa. Meitä onnisti kun saavuimme junan vaihtopaikalle ja juna jolla pääsimme perille lähti 5minutin kuluttua siitä kun saavuimme sinne. Siitä ei sitten ollut kuin 30min matka. Pääsimme perille perjantai iltana vielä. Hotellin saimme ja Felicia sekä Ace näkivät toisensa se oli rakkautta vaikka lempi ei vielä siinnä kohtaa leiskahtanut.

Perjantai ja lauantai välinen yö meni muuten hyvin, mutta naapurissa asuva nainen tippui rappusiltaan 2 ja 3 välillä aamuyöllä hmm. millä mahtaa olla osuutta asiaan. Kello oli soimassa 8.00, mutta lokkien kova meteli herätti vähän jälkeen seitsemän. Olipa hyvä aika käydä Felician kanssa lenkillä ja syödä. Maria ja Ace tulivat meitä hakemaan 11.00 aikaan. Lauantaina sitten astutus onnistui. Lauantaina selvitimme myös kuinka pääsemme lähtemään takaisin Suomeen. Junaan ei mahtunut... Onneksi on ihmisiä jotka auttavat. Kiitos Anita kun selvitit lipun meille! Olimme sopineet, että sunnuntaina astutetaan samaan aikaan, mutta juna lähti sunnuntaina 9.30 jotenka herätys 6.00. Astutus aamusta ja Maria lähti meitä viemään toiselle asemalle josta pääsimme suoraan Tukholmaan. Saimme ensin Viking Linen kansipaikan, mutta Suomen päästä tuli selvitys, että Siljalle saatiin hytti. Eli Siljalla vielä takaisin myös. Takaisin tuleminen onnistui ilman suurempia ongelmia. En sitten tiedä olisiko matka ollut helpompi jos olisimme lentänyt kuten oli ensin suunnitelmissa, mutta tulivuori oli kanssamme erimieltä.